Vuosisatojen ajan ankkuri oli syvästi yhteydessä merenkulkijoihin, merivoimien upseereihin ja merenkulun harrastajiin. Merimiehet käyttivät usein ankkuritatuointia tunnistaakseen itsensä valtamerellä oleville tovereille, kun taas toiset uskoivat sen olevan eräänlainen suoja vedessä.
Kristityt käyttivät ankkurisymbolia myös toivon ja pelastuksen herättämiseen, ja sitä käytettiin salaa tunnistamaan ja auttamaan muita pakenemaan Rooman vainoa.
Nykyään ankkurin ovat ottaneet käyttöön monet eri ihmiset, joista jokainen tuo oman tulkintansa muinaiseen symboliin. Vakaus on moderni korrelaatio ankkuriin, maadoitetun ja luotettavan miehen merkki. Ankkuritatuointeja voidaan käyttää missä tahansa kehossa, vartalo, kyynärvarsi, olkapää ja vasikka ovat kaikki suosittuja paikkoja.
Mustavalkoisin tai rohkein, merikelpoisin värein painettuihin ankkuritatuointeihin voi liittyä myös henkilökohtaisia koristeita tai lisäyksiä, kuten varpuset (aikamerkitty merenkulun symboli), höyhenet, kukka-seppeleet tai erilaiset navigointivälineet.
Ankkuri ei ole vain edustus kutsumuksesta veteen, vaan halukkuus ankkuroida velvollisuutensa ja uskollisuutensa muille. Ja toisin kuin ankkurin kirjaimellinen käyttö, sen tatuointisymbolin omaava mies vajoaa harvoin pyrkimyksiään.
